Ens vuonna alkaa tippumaan kuvia, sain vihdoin viimein ton Pentax-klassikon korjattua. Hintaa korjaukselle tuli hitusen liikaa kameran hintaan nähden, mutta se oli korjattavana päivän, joten ripeydestä kiitoksia. Sain myös kameraani 55mm alkuperäislinssin (Asahi Super-Takumar), joka näin ensi-alkuun vaikuttaa todella hyvältä.
Kameraliikkeen pitäjä oli varsin mukava vanha Taiwanilais-setä, joka sanoi 30 vuotta pyörittäneensä kameraputiikkia Calgaryssä. Sedän nimi oli Po Chang, ja kameroiden lisäksi puhuin sen kanssa mm. kieltenopiskelusta ja säästä.. aina voi puhua säästä :)
Nyt on sit kuitenkin ehjä Spotmatic SP II ja kaikki säädöt toimii, valotusmittaria myöten. Eli kohta pääsee tähtäilemään, filmiä tulee kulumaan ja kehitykset varmaan syö budjettia, mut pääasia et jää edes jotain talteen tältä matkalta, paperille. Digiaikaan pääsee valitsemaan kuvat, noilla dia/negaskannereilla mitä koululta löytyy.. kunhan saa kulkuoikeudet takasin.
24.12.05
20.12.05
School's out for now / EVL NTNT
Koulu loppu syyslukukauden osalta. Hämmentävää, arvosanat on vielä tulematta mut ainakin parissa kurssissa lopputulos vaikuttaa hyvältä. Ja pitäähän sitä kun ei kerta oo tullu ravattua ulkona juuri ollenkaan. En tie mikä estää, koulu vai se et alle $40 ei vaan selviä illasta jos ei saa kyytiä takas. Paskat julkiset. Muutenkin rahan suhteen kanssa joutuu kokoajan olee tarkkana vaik täällä periaatteessa on halvempaa ja rahaa on käytössä enemmän, helposti huomaa kuinka pienellä tuli toimeen Suomessa.
Vapaaehtoistoiminnan arvostusbileet oli pari viikkoa sitten koulun baarissa ja jo ennen sitä mentiin viimesen Teknisen kirjottamisen oppitunnin jälkeen suoraan baariin, jossa opettaja tarjos kaikille kurssilaisille (2 sektioo, yli 50 oppilasta) drinkit/bisset. Ja omaan laskuunsa vieläpä. Täytyykin selvittää millä tutkinnolla tänne pääsee opettajaks jos on ton verran uhrata. Siitä sitten jatku ne arvostusbileet ja alkuun ne vaikuttikin tosi laimeilta, mut myöhemmin tuli ilmasta kaljaa pöytään, show alko (aivan mahtavaa improvisaatioteatteria alueen opiskelijoilta ja harrastajilta) ja tuli tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin. Sit alko karaoke, ja se ei ollukaan niin tappavaa. Pahimmat laulajat pysty hyvin suodattaa kun jätti vaan kuuntelematta ja joillai oli jopa ihan lauluääntä. En mä siitä suuremmin nauttinu, mut en vittuuntunukaan pahemmin, niinku yleensä.
Sitten alkokin oikeestaa viimonen rypistys assignmenttien ja tenttien kanssa ja ei oikeen tullu tehtyä mitään erikoista muutaku istuttua sängyllä ja pöydän ääressä ja kirjastossa ja tietokonelabrassa yrittäen lukea. Sunnuntaina tosin ennen tietorakenteiden tenttiä tuli opiskeltua ryhmässä ja täytyy sanoa että se oli vaivan arvosta. Käytiin viiden hengen porukalla syömässä väliajalla Boston Pizza nimisessä mestassa missä nykäsin puolikkaan kanan. Se oli oikeesti täyskokonen kana/roileri joka oli surutta vedetty keskeltä puoliks. Tentistä tuli 70/90 joka oliki sit neljänneks paras arvosana koko kurssilla. Se oli melko hankala tentti kieltämättä ja vaikka sitä nyhjäs kolme tuntia niin aika vaan loppu kesken. Muut tentit muistutti enemmän evtekin tenttejä, joskin aika vaativia olivat. Viimonen olikin sitten viime lauantaiaamuna klo 8:00 ja siihen herääminen oli tuskallinen prosessi.
Lauantaina käväsin kurkkaamassa miltä King Kong näytti. King Kong oli varsin hieno 3D-malli mut se leffa oli vähän ylipitkä ja siinä oli muutama täysin turha kohtaus (jäätanssi anyone) en tiedä kumpi pisti kiemurtelemaan tuolissa enemmän, etovat ötökät vai ylijuustonen jälleennäkeminen... :|
Sunnuntai-iltana olikin sitten raaimmat bileet miesmuistiin. Evol Intent oli raahattu pieneen lounge-klubiin keikalle. Tanssilattia oli kutakuinkin rosiksen kokoluokkaa korkeemmassa huoneessa, mut aseteltu niin että sisääntulo oli tanssilattiatasossa ja DJ-koppi sen yläpuolella johon johti tikkaat. Tanssilattian sivustalla oli sellanen hengailutila missä oli kolme pöytää ja sen yläpuolella oli parvi, joka ei tosin ollu auki. Hengailutilan sivustalla oli baaritiski ja vessat oli alhaalla kellarikäytävän varrella. Siinä koko mesta, narikkaa ei ollu ja rohkenin heittämään takkini johonkin nurkkapöydälle jossain vaiheessa. Ei lähteny kenenkään muun mukaan onneks. Pakkasta oli kuitenkin -10 kirpeemmällä puolella. Evol Intentistä boardeilla kun hehkuttivat ni sai vaikutelman et siellä olis Knickin lisäks myös enemy ja gigantor mut pelkkä Knick siellä raaisteli ja raaisteli ihan järjettömällä soundilla. Olis ollu Timpan ilta kun koko illan tuuttas melko neuroa soundia, vaan yks wobblebiisi tuli mut se meni sopivasti vessareissun aikana, Knickin settiin mahtu niin paljon pauketta et järki meinas lähtee. Sitä paria slottia ennen soittanu DJ Instinct on ollu by far paras paikallinen dj ja sitten kuin ihmeen kaupalla törmäsin sellaseen tyttöön joka ei tuntenu ketään muuta bileistä kun ko. deejiin ja jauhoin sitten niiden kanssa loppuillan. Tää instinct on mies joka hoiti mm. Pendulumin tänne. Kerkesin vielä illan päätteeks vaihtaa pari sanaa Knickin kanssa kunnes promoottorit tuli hätistämään mua ulos sieltä. Hyvä ilta!
Vapaaehtoistoiminnan arvostusbileet oli pari viikkoa sitten koulun baarissa ja jo ennen sitä mentiin viimesen Teknisen kirjottamisen oppitunnin jälkeen suoraan baariin, jossa opettaja tarjos kaikille kurssilaisille (2 sektioo, yli 50 oppilasta) drinkit/bisset. Ja omaan laskuunsa vieläpä. Täytyykin selvittää millä tutkinnolla tänne pääsee opettajaks jos on ton verran uhrata. Siitä sitten jatku ne arvostusbileet ja alkuun ne vaikuttikin tosi laimeilta, mut myöhemmin tuli ilmasta kaljaa pöytään, show alko (aivan mahtavaa improvisaatioteatteria alueen opiskelijoilta ja harrastajilta) ja tuli tutustuttua uusiin mukaviin ihmisiin. Sit alko karaoke, ja se ei ollukaan niin tappavaa. Pahimmat laulajat pysty hyvin suodattaa kun jätti vaan kuuntelematta ja joillai oli jopa ihan lauluääntä. En mä siitä suuremmin nauttinu, mut en vittuuntunukaan pahemmin, niinku yleensä.
Sitten alkokin oikeestaa viimonen rypistys assignmenttien ja tenttien kanssa ja ei oikeen tullu tehtyä mitään erikoista muutaku istuttua sängyllä ja pöydän ääressä ja kirjastossa ja tietokonelabrassa yrittäen lukea. Sunnuntaina tosin ennen tietorakenteiden tenttiä tuli opiskeltua ryhmässä ja täytyy sanoa että se oli vaivan arvosta. Käytiin viiden hengen porukalla syömässä väliajalla Boston Pizza nimisessä mestassa missä nykäsin puolikkaan kanan. Se oli oikeesti täyskokonen kana/roileri joka oli surutta vedetty keskeltä puoliks. Tentistä tuli 70/90 joka oliki sit neljänneks paras arvosana koko kurssilla. Se oli melko hankala tentti kieltämättä ja vaikka sitä nyhjäs kolme tuntia niin aika vaan loppu kesken. Muut tentit muistutti enemmän evtekin tenttejä, joskin aika vaativia olivat. Viimonen olikin sitten viime lauantaiaamuna klo 8:00 ja siihen herääminen oli tuskallinen prosessi.
Lauantaina käväsin kurkkaamassa miltä King Kong näytti. King Kong oli varsin hieno 3D-malli mut se leffa oli vähän ylipitkä ja siinä oli muutama täysin turha kohtaus (jäätanssi anyone) en tiedä kumpi pisti kiemurtelemaan tuolissa enemmän, etovat ötökät vai ylijuustonen jälleennäkeminen... :|
Sunnuntai-iltana olikin sitten raaimmat bileet miesmuistiin. Evol Intent oli raahattu pieneen lounge-klubiin keikalle. Tanssilattia oli kutakuinkin rosiksen kokoluokkaa korkeemmassa huoneessa, mut aseteltu niin että sisääntulo oli tanssilattiatasossa ja DJ-koppi sen yläpuolella johon johti tikkaat. Tanssilattian sivustalla oli sellanen hengailutila missä oli kolme pöytää ja sen yläpuolella oli parvi, joka ei tosin ollu auki. Hengailutilan sivustalla oli baaritiski ja vessat oli alhaalla kellarikäytävän varrella. Siinä koko mesta, narikkaa ei ollu ja rohkenin heittämään takkini johonkin nurkkapöydälle jossain vaiheessa. Ei lähteny kenenkään muun mukaan onneks. Pakkasta oli kuitenkin -10 kirpeemmällä puolella. Evol Intentistä boardeilla kun hehkuttivat ni sai vaikutelman et siellä olis Knickin lisäks myös enemy ja gigantor mut pelkkä Knick siellä raaisteli ja raaisteli ihan järjettömällä soundilla. Olis ollu Timpan ilta kun koko illan tuuttas melko neuroa soundia, vaan yks wobblebiisi tuli mut se meni sopivasti vessareissun aikana, Knickin settiin mahtu niin paljon pauketta et järki meinas lähtee. Sitä paria slottia ennen soittanu DJ Instinct on ollu by far paras paikallinen dj ja sitten kuin ihmeen kaupalla törmäsin sellaseen tyttöön joka ei tuntenu ketään muuta bileistä kun ko. deejiin ja jauhoin sitten niiden kanssa loppuillan. Tää instinct on mies joka hoiti mm. Pendulumin tänne. Kerkesin vielä illan päätteeks vaihtaa pari sanaa Knickin kanssa kunnes promoottorit tuli hätistämään mua ulos sieltä. Hyvä ilta!
6.12.05
BZZZZZzzzzzZZZZzzt
Miten edellisestä entrystä voi taas olla jo reilu kaks viikkoa?
Alotetaan siitä et tuli nyt sit nähtyä vihdoin Andy C. Ja kyllähän Andy liekitti dekeillä menemään. Tupladroppeja sateli about joka vaihtoon, ja vieläpä loppupuolella tripladroppi. Pari ihan mainioo biisiä sieltä tuli mut ehämmä enää muista niistä mitään. Toises oli joku toooodella tuttu stringikuvio joka hämäs illan aikana, mut muutama muukin groovy raita jäi mieleen. Perustuuttaus oli sit renegade hardwaree, wobblee (hazard/clipz yms.), ja kaikkee sekalaista klasariraitaa esim. vanhaa BC:tä; the Nine, planet dust, nitrous (tosin dilly rmx). Aika hittiparaatia mies soitteli. GQ oli ihan kelvollinen hehkuttaja ja parempi mihin tähän mennessä on törmänny. Tuli ihan jorailtuakin siellä tappiin saakka ja sit ku musa loppu ni taksilla himaan $_$
Ainiin ja joutuu vielä kerran avautumaan siitä Andy C:tä edeltävästä deejiistä. Se oli kyllä uskomattoman perseestä, ei vaihtoakaan ilman laukkaa, biisit ei sopinu juur yhteen, raggajunkasta neuroon, neurosta wobbleen ja wobblesta liquidiin "sujuvasti". Suurinta osaa jengistä ei paljoo haitannu mut meikällä ei meinannu hermot pysyä kasassa...
Viikonloppuna ei sit ois passannu tehä juur mitään kun meni turhauttavan paljon rahaa siihen Andy C reissuun, mut kyl sitä perjantaina tuli eksyttyä vaatekauppaan nimeltä Winners. Siel myydään kaikenlaista kakkoslaatua ja merkkivaatteista varastontyhjennysten kautta päätynyttä tuotetta. Ostin muutaman verkkatakin sieltä ni nyt on päälipaitoja taas silleen ettei tartte kokoaika ravata pyykkituvassa. Housuja pitäs saaha lisää. Tuo edellämainittu Winners löyty Westhills-nimisestä ostoskeskittymästä, se ei oo niinku mikään ostari vaan sellanen keskittymä mitä on suomessaki alkanu näkymään tyyliin retail park yms. mut huomattavasti kookkaampi alue täynnä erinäisiä kauppoja, pankkeja, ketjuravinteleita ja keskellä oli jopa leffateatteri. Löydettiin se vasta nyt, vaikka se on vajaa 10min bussimatkan päässä täältä, ja siel on vaik mitä jännää, kuten ruokakauppa johon pääsee melkeen oven eteen, toisin ku se toinen missä on tullu tähän asti käytyä. Täällä päässä onkin sama matka pysäkiltä kämpille joten siinä määrin on ehkä fiksumpaa käyä westhillsissä kaupassa jatkossa.
HMV:stä tarttu mukaan System of a Downin Hypnotize. On se vaan ihme etteivät pistäneet sitä suoraan samaan pakettiin mesmerizen kanssa. Niin samaa tavaraa ja jatkumo siihen edelliseen se on. Vaikee hyväksyä tommosta ratkasua, mut niin se vaan menee.
Viime viikko oli perkeleellisen kylmä. Pakkanen paukutteli -25 tienoolla. Onneks koulu on ihan tossa vieressä, ja onneks koululla on oma baari. Tiistaina tuli lähettyä parin kämppiksen houkuttelemana yhelle, ja tälläkertaa se jäi yhteen. Mut jumankeuta kun on puhuttu et suomalaiset on pakkaskestosia niin kyllä on paikallisetkin, ainakin nää täältä Albertan läheltä. Kämppis ei suostunu luopumaan shortseista vaatepartena vaikka oli -25, tuuli ikävästi ja mä pistin kerroksia jo päälle ettei vituttas. Shortsit jalassa se sitten hipsi baariin tonne parinsadan metrin päähän, eikä juuri valittanu. Toi Vancouverin poika valitti sitten senkin edestä, tosin tyhmänä se hiimaili ulkona takki auki, kunnes käskin sulkea sen. Ei se valitusta lopettanu mut varmaan vähän helpotti. En oikeen tiedä onko kyseessä vaan kova pakkaskesto vai silkaa tyhmyyttä. Baarissa oli melkolailla jengiä, mut suurin osa oli kiimasia kakskymppisiä jätkiä vonkaamassa niitä 15 muijaa jotka paikalle oli vahingossa eksyny. Meikä tympäänty nopeesti, vaihdoin pari sanaa saksalaisten vaihtarien kanssa jotka siellä oli heilumassa, pitäs vielä varmaan niidenkin kanssa lähteä radalla ennenkun pakenevat takasin.
Torstaina kävin Chinook-mallista hakemassa suorat housut, kravatin ja kaulaliinan vihdoin.. pipo vielä puuttuu ja talvikenkiä en oo löytäny. Nyt ois kovat alennukset päällä mut ei vaan riitä aika ravata kaupoissa ettimässä. Ja pitäs tasata vähän tota visaakin. Suoria housuja tartti perjantaina kun meillä oli Oppilasyhdistyksen pikkujoulut. Alkuun siellä viihtyi mainiosti, mut sit jossain vaiheessa volataso karkas vittumaiseks ilman tulppia ja painuin jauhamaan vaihto-opiskelun riemuista yhden toisen ISSP-vapaaehtosen kanssa Wyckham-housen yläkerran sohvalle. Se on lähössä Hong-Kongiin vaihtoon jossa majotuksena on useemman hengen dorm-huoneet. Luojan kiitos täällä on sentään oma makuuhuone. Käskin etsiä Hong-Kongista Kung-Fu taidot, mut ei tainnu mennä perille. Lauantaina en poistunu neljän seinän sisältä mihinkään, sunnuntai oli täysin uhrattu projekteille.
Tänäänkin tein pääasiassa projekteja ja palautettiin ryhmäprojekti teknisessä kirjottamisessa. Yllättävän kiittettävän taiton sai aikaseks wordilla tommoseen yksinkertaseen "kirjaseen" ja vielä suht. helposti vrt. esim indesign ja quark. Ei se kaunis ollu mut ihan käytännöllinen. Sitten tein taittoharkkana tommosen kuvitteellisen vuosikertomuksen ja unohdin kuvatekstin siitä. Kattois jos aamulla kerkeis sen vielä lisäämään. Ja muistas ottaa zippidiskin mukaan, ku tänään ei onnistunu sekään. Sit on enää kaks harkkaa ja alkas olee tenttejä lukuunottamatta voiton puolella.
Jotenkin hassua vaanen että nyt on Itsenäisyyspäivä eikä oo vapaapäivää tai linnanjuhlia telkkarista...
Alotetaan siitä et tuli nyt sit nähtyä vihdoin Andy C. Ja kyllähän Andy liekitti dekeillä menemään. Tupladroppeja sateli about joka vaihtoon, ja vieläpä loppupuolella tripladroppi. Pari ihan mainioo biisiä sieltä tuli mut ehämmä enää muista niistä mitään. Toises oli joku toooodella tuttu stringikuvio joka hämäs illan aikana, mut muutama muukin groovy raita jäi mieleen. Perustuuttaus oli sit renegade hardwaree, wobblee (hazard/clipz yms.), ja kaikkee sekalaista klasariraitaa esim. vanhaa BC:tä; the Nine, planet dust, nitrous (tosin dilly rmx). Aika hittiparaatia mies soitteli. GQ oli ihan kelvollinen hehkuttaja ja parempi mihin tähän mennessä on törmänny. Tuli ihan jorailtuakin siellä tappiin saakka ja sit ku musa loppu ni taksilla himaan $_$
Ainiin ja joutuu vielä kerran avautumaan siitä Andy C:tä edeltävästä deejiistä. Se oli kyllä uskomattoman perseestä, ei vaihtoakaan ilman laukkaa, biisit ei sopinu juur yhteen, raggajunkasta neuroon, neurosta wobbleen ja wobblesta liquidiin "sujuvasti". Suurinta osaa jengistä ei paljoo haitannu mut meikällä ei meinannu hermot pysyä kasassa...
Viikonloppuna ei sit ois passannu tehä juur mitään kun meni turhauttavan paljon rahaa siihen Andy C reissuun, mut kyl sitä perjantaina tuli eksyttyä vaatekauppaan nimeltä Winners. Siel myydään kaikenlaista kakkoslaatua ja merkkivaatteista varastontyhjennysten kautta päätynyttä tuotetta. Ostin muutaman verkkatakin sieltä ni nyt on päälipaitoja taas silleen ettei tartte kokoaika ravata pyykkituvassa. Housuja pitäs saaha lisää. Tuo edellämainittu Winners löyty Westhills-nimisestä ostoskeskittymästä, se ei oo niinku mikään ostari vaan sellanen keskittymä mitä on suomessaki alkanu näkymään tyyliin retail park yms. mut huomattavasti kookkaampi alue täynnä erinäisiä kauppoja, pankkeja, ketjuravinteleita ja keskellä oli jopa leffateatteri. Löydettiin se vasta nyt, vaikka se on vajaa 10min bussimatkan päässä täältä, ja siel on vaik mitä jännää, kuten ruokakauppa johon pääsee melkeen oven eteen, toisin ku se toinen missä on tullu tähän asti käytyä. Täällä päässä onkin sama matka pysäkiltä kämpille joten siinä määrin on ehkä fiksumpaa käyä westhillsissä kaupassa jatkossa.
HMV:stä tarttu mukaan System of a Downin Hypnotize. On se vaan ihme etteivät pistäneet sitä suoraan samaan pakettiin mesmerizen kanssa. Niin samaa tavaraa ja jatkumo siihen edelliseen se on. Vaikee hyväksyä tommosta ratkasua, mut niin se vaan menee.
Viime viikko oli perkeleellisen kylmä. Pakkanen paukutteli -25 tienoolla. Onneks koulu on ihan tossa vieressä, ja onneks koululla on oma baari. Tiistaina tuli lähettyä parin kämppiksen houkuttelemana yhelle, ja tälläkertaa se jäi yhteen. Mut jumankeuta kun on puhuttu et suomalaiset on pakkaskestosia niin kyllä on paikallisetkin, ainakin nää täältä Albertan läheltä. Kämppis ei suostunu luopumaan shortseista vaatepartena vaikka oli -25, tuuli ikävästi ja mä pistin kerroksia jo päälle ettei vituttas. Shortsit jalassa se sitten hipsi baariin tonne parinsadan metrin päähän, eikä juuri valittanu. Toi Vancouverin poika valitti sitten senkin edestä, tosin tyhmänä se hiimaili ulkona takki auki, kunnes käskin sulkea sen. Ei se valitusta lopettanu mut varmaan vähän helpotti. En oikeen tiedä onko kyseessä vaan kova pakkaskesto vai silkaa tyhmyyttä. Baarissa oli melkolailla jengiä, mut suurin osa oli kiimasia kakskymppisiä jätkiä vonkaamassa niitä 15 muijaa jotka paikalle oli vahingossa eksyny. Meikä tympäänty nopeesti, vaihdoin pari sanaa saksalaisten vaihtarien kanssa jotka siellä oli heilumassa, pitäs vielä varmaan niidenkin kanssa lähteä radalla ennenkun pakenevat takasin.
Torstaina kävin Chinook-mallista hakemassa suorat housut, kravatin ja kaulaliinan vihdoin.. pipo vielä puuttuu ja talvikenkiä en oo löytäny. Nyt ois kovat alennukset päällä mut ei vaan riitä aika ravata kaupoissa ettimässä. Ja pitäs tasata vähän tota visaakin. Suoria housuja tartti perjantaina kun meillä oli Oppilasyhdistyksen pikkujoulut. Alkuun siellä viihtyi mainiosti, mut sit jossain vaiheessa volataso karkas vittumaiseks ilman tulppia ja painuin jauhamaan vaihto-opiskelun riemuista yhden toisen ISSP-vapaaehtosen kanssa Wyckham-housen yläkerran sohvalle. Se on lähössä Hong-Kongiin vaihtoon jossa majotuksena on useemman hengen dorm-huoneet. Luojan kiitos täällä on sentään oma makuuhuone. Käskin etsiä Hong-Kongista Kung-Fu taidot, mut ei tainnu mennä perille. Lauantaina en poistunu neljän seinän sisältä mihinkään, sunnuntai oli täysin uhrattu projekteille.
Tänäänkin tein pääasiassa projekteja ja palautettiin ryhmäprojekti teknisessä kirjottamisessa. Yllättävän kiittettävän taiton sai aikaseks wordilla tommoseen yksinkertaseen "kirjaseen" ja vielä suht. helposti vrt. esim indesign ja quark. Ei se kaunis ollu mut ihan käytännöllinen. Sitten tein taittoharkkana tommosen kuvitteellisen vuosikertomuksen ja unohdin kuvatekstin siitä. Kattois jos aamulla kerkeis sen vielä lisäämään. Ja muistas ottaa zippidiskin mukaan, ku tänään ei onnistunu sekään. Sit on enää kaks harkkaa ja alkas olee tenttejä lukuunottamatta voiton puolella.
Jotenkin hassua vaanen että nyt on Itsenäisyyspäivä eikä oo vapaapäivää tai linnanjuhlia telkkarista...
22.11.05
We won! WE WON! (18.-21.11.2005)
Perjantaina saatiin päätökseen ISSP:n kansainvälinen filmifestivaali. Ai minkä?
ISSP eli International Student Services Program, yks viidestä eri vapaaehtoisohjelmasta jota opiskelijayhdistys tarjoaa. Sen vetäjänä toimii Charles Heffernan, semmonen rento alumni, muutama vuos sit valmistunu jostain random ohjelmasta tuolla. Piti meille joskus ihan ekoina viikkoina esityksen et mikä ihmeen ISSP. Törmäsin siihen sitten opiskelijayhdistyksen esittelytilaisuudessa jossa ilmottauduin sitten vapaaehtoseks toimimaan ISSP:n hommissa. Pari tuntia viikossa päivystää ja odottaa josko jollain ulkomaalaisella, tai kanadalaisella ois jotain kysyttävää joko ulkomaille menosta tai opiskelusta yms. Jos ei tie vastausta niin ohjaa Charlesin puheille. Sen lisäks noita vapaaehtoisohjelmia on Peer Support Center, jossa on tosi mainioita tyyppejä, Disability Networking Services eli palvelua ihmisille jolla on joku vamma tms. Lisäks Native Students Center joka tarjoaa alkuperäiskansoista tietoa ja palveluja alkuperäiskansojen opiskelijoille. Viimesenä on SafeWalk-ohjelma joka toimii iltasin ja saattaa ihmisiä koululta autoilleen, bussille, tai koteihinsa jos kävelymatka ei oo pitkä, ettei yksin tarvii kävellä.
Niin mutta siihen filmifestivaaliin. Näytettiin viikon ajan kaheksaa eri leffaa, kolmessa eri paikassa ja kerättiin rahaa "Invisible Children"-säätiölle joka avustaa siepattuja ja orjuutettuja lapsia Ugandassa. Sisäänpääsy oli joko vapaavalintanen lahjotus tai sitten myytiin sellasia stressilelu-palloja jossa oli ISSP-logo ja se oli vapaamuotosesti maapallon muotonen. Leffoja oli mm. Kung-Fu Hustle, Motorcycle Diaries, It's all gone Pete Tong, Everybody's Famous ja ehdoton suosikki oli korealainen "The Way Home" eli "Jibeuro". Tarina lapsesta jonka äiti lähtee ettimään töitä ja jättää muksun mummonsa luo maalle, jota muksu ei oo koskaan aiemmin tavannu. Leffan pääteemat oli kulttuurishokki ja sukupolvien välinen kuilu Etelä-Koreassa, ei ihan tavanomanen länsimainen "matka mummolaan". Jos et oo vielä nähny, koeta löytää katsottavaks.
Kun oltiin saatu popkornikone pestyä, limut kylmään, rahat laskettua ja leffat kaappiin niin tarkotus oli mennä yhelle koulun baariin. Jossain kuudennen bissen ja kolmannen viskipaukun jälkeen tajusin mennä kotiin. Himassa vielä kämppiksen kaverit tunki kouraan bissen joka oli sit seuraks "pakko" imailla. Kun en kuukauteen ollu juonu juurikaan mitään niin lauantaiaamun darra oli kohtalaisen ikävä. Lauantaina oli vielä tarkotus lähteä ISSP-pomon synttäreille, ja viiden aikaan päädyinkin kyllä Trapper's Pubiin jossa piti jengin tavata. Porukkaa tuli kohtalaisen vähän tosin, ja päädyttiin syömään annoslautanen jossa oli kanansiipiä, porsaankylkeä ja nachoja, salsaa ja muuta sekavaa. Sen jälkeen mentiin vastapäiselle keilaradalle. Äijät ei tajunnu varauksista mitään, ratoja vapautu mitensattuu, hinnasto oli uskomattoman sekava ja pääasiassa se keilarata kävi lähinnä vituttamaan. Muut lähti vielä keilailun jälkeen jatkamaan johonkin irkkupubiin vetämään karaokee mut bisse ei oikeen uponnu ja kun tietää mun mieltymyksen karaokeen niin lähin Fanun mixtapen tahdittamana kävelee himaan.
Himassa mua odotteli yks kämppiksistä ja sen kaveri jotka oli saanu kuningasajatuksen rakentaa tyhjistä kaljatölkeistä Stanley Cup-"replikan" tylsyyksissäni innostuin jeesaamaan ja kun se oli valmis (käärittynä folioon) lähettiin juoksemaan ympäri asuntola-aluetta ja otettiin kuvia random-tyypeistä ja siitä "maljasta". Kuvia seuraa myöhemmin. Kohtuu älytöntä mut huvittavaa :)
Sunnuntaina en sit saanukaan juuri mitään aikaseks ja tänäänkään en oo tehny mitään erikoista.
ISSP eli International Student Services Program, yks viidestä eri vapaaehtoisohjelmasta jota opiskelijayhdistys tarjoaa. Sen vetäjänä toimii Charles Heffernan, semmonen rento alumni, muutama vuos sit valmistunu jostain random ohjelmasta tuolla. Piti meille joskus ihan ekoina viikkoina esityksen et mikä ihmeen ISSP. Törmäsin siihen sitten opiskelijayhdistyksen esittelytilaisuudessa jossa ilmottauduin sitten vapaaehtoseks toimimaan ISSP:n hommissa. Pari tuntia viikossa päivystää ja odottaa josko jollain ulkomaalaisella, tai kanadalaisella ois jotain kysyttävää joko ulkomaille menosta tai opiskelusta yms. Jos ei tie vastausta niin ohjaa Charlesin puheille. Sen lisäks noita vapaaehtoisohjelmia on Peer Support Center, jossa on tosi mainioita tyyppejä, Disability Networking Services eli palvelua ihmisille jolla on joku vamma tms. Lisäks Native Students Center joka tarjoaa alkuperäiskansoista tietoa ja palveluja alkuperäiskansojen opiskelijoille. Viimesenä on SafeWalk-ohjelma joka toimii iltasin ja saattaa ihmisiä koululta autoilleen, bussille, tai koteihinsa jos kävelymatka ei oo pitkä, ettei yksin tarvii kävellä.
Niin mutta siihen filmifestivaaliin. Näytettiin viikon ajan kaheksaa eri leffaa, kolmessa eri paikassa ja kerättiin rahaa "Invisible Children"-säätiölle joka avustaa siepattuja ja orjuutettuja lapsia Ugandassa. Sisäänpääsy oli joko vapaavalintanen lahjotus tai sitten myytiin sellasia stressilelu-palloja jossa oli ISSP-logo ja se oli vapaamuotosesti maapallon muotonen. Leffoja oli mm. Kung-Fu Hustle, Motorcycle Diaries, It's all gone Pete Tong, Everybody's Famous ja ehdoton suosikki oli korealainen "The Way Home" eli "Jibeuro". Tarina lapsesta jonka äiti lähtee ettimään töitä ja jättää muksun mummonsa luo maalle, jota muksu ei oo koskaan aiemmin tavannu. Leffan pääteemat oli kulttuurishokki ja sukupolvien välinen kuilu Etelä-Koreassa, ei ihan tavanomanen länsimainen "matka mummolaan". Jos et oo vielä nähny, koeta löytää katsottavaks.
Kun oltiin saatu popkornikone pestyä, limut kylmään, rahat laskettua ja leffat kaappiin niin tarkotus oli mennä yhelle koulun baariin. Jossain kuudennen bissen ja kolmannen viskipaukun jälkeen tajusin mennä kotiin. Himassa vielä kämppiksen kaverit tunki kouraan bissen joka oli sit seuraks "pakko" imailla. Kun en kuukauteen ollu juonu juurikaan mitään niin lauantaiaamun darra oli kohtalaisen ikävä. Lauantaina oli vielä tarkotus lähteä ISSP-pomon synttäreille, ja viiden aikaan päädyinkin kyllä Trapper's Pubiin jossa piti jengin tavata. Porukkaa tuli kohtalaisen vähän tosin, ja päädyttiin syömään annoslautanen jossa oli kanansiipiä, porsaankylkeä ja nachoja, salsaa ja muuta sekavaa. Sen jälkeen mentiin vastapäiselle keilaradalle. Äijät ei tajunnu varauksista mitään, ratoja vapautu mitensattuu, hinnasto oli uskomattoman sekava ja pääasiassa se keilarata kävi lähinnä vituttamaan. Muut lähti vielä keilailun jälkeen jatkamaan johonkin irkkupubiin vetämään karaokee mut bisse ei oikeen uponnu ja kun tietää mun mieltymyksen karaokeen niin lähin Fanun mixtapen tahdittamana kävelee himaan.
Himassa mua odotteli yks kämppiksistä ja sen kaveri jotka oli saanu kuningasajatuksen rakentaa tyhjistä kaljatölkeistä Stanley Cup-"replikan" tylsyyksissäni innostuin jeesaamaan ja kun se oli valmis (käärittynä folioon) lähettiin juoksemaan ympäri asuntola-aluetta ja otettiin kuvia random-tyypeistä ja siitä "maljasta". Kuvia seuraa myöhemmin. Kohtuu älytöntä mut huvittavaa :)
Sunnuntaina en sit saanukaan juuri mitään aikaseks ja tänäänkään en oo tehny mitään erikoista.
8.11.05
Oh yeah, I came here to study
Kurssit täälä on varsin mainioita. Tai no... sisältö tosiaan pitkälle sitä mitä kurssikuvaus sanoo ja mitä niistä odotti. Luennoitsijat on varsin lepposia ja ainakin alkuun vaikuttaa asiantuntevilta.
Eritelläänpä vähän:
Graafisen Suunnittelun jatkokurssia vetää Walter Bruno-niminen äijä. Ehkä tiukin noista luennoitsijoista, mut ihan lepponen äijä. Kurssia käydään pitkälti keskustelemalla asioista ja tutkimalla esimerkkejä. Luentokalvot on toki perseestä, mut ajatukset jota se pistää miettimään on ihan hauskoja. En kyllä tiedä opinko asiasta mitään lisää, ehkä vähän jotain perusteita. Mut tunnit on kivoja jos niillä vaan pysyy hereillä. Aamukaheksan tunnit on aina siinä ja tässä et jaksaako niillä vaikuttaa. Harkkoja on saman verran jos vertaa EVTEK-kursseihin, mut hommaa on paljon enemmän ja kaiken se pistää dokumentoimaan. Nyt ollaan kolme harkkaa tehty ja jokasessa on aika meinannu loppua kesken. Lisäks kurssissa on tommonen Major Research Paper, johon pitäs hakea näkökulmaa, mut katotaan kuin käy.
Information Structures on ihan rehellinen tietojenkäsittelytieteen tietorakennekurssi. Käydään läpi tietorakenteita ja algoritmeja ja niiden laskennallista tehokkuutta/kompleksisuutta/mitä vittua lieneekään suomeks. Kurssia pitää Charles Hepler joka on päältä kalju, laiha, hieman kynäniska, silmälasipäinen ja puhuu niinku South Parkin Mr. Garrison mmmkay. Tietojenkäsittelytieteen ohjelma on University of Calgaryn credit-transfer-ohjelma ts. kaks ekaa vuotta käydään Mount Royalissa ja sit siirrytään tonne yliopistoon jatkamaan tutkintoa. Vois luulla et tommonen kurssi on kuivempi ku sahara mut ei. Äijä kaivaa nopeesti asiasta sen ytimen, esittää sen suht ymmärrettävästi ja osaa vielä olla melkosen huvittava. Parhaimpia läppiä ollu mm. maininta aiemmasta opiskelijasta joka ei ollu koskaan eläessään keittäny vettä. Valmiruokaa tehdessä veden oli keittäny palvelija. Ja se sattu olemaan erittäin paranoidi varkaiden suhteen. Sitten sattumalta siltä oli käyty talosta pöllimässä aseet kaapissa kun se oli ollu ulkoiluttamassa dobermannejaan. Opettaja sitten totes vaan että "... and he didn't see the irony in that."
Networks II-kurssia vetää tietojenkäsittelyosaston virkaatekevä varajohtaja Bill Paterson. Sen ryhdistä, ulkosesta olemuksesta ja etenkin valkeahkosta parrasta tulee väkisinkin mieleen Suursmurffi. Puuttuu vaan sellanen punanen pipo. Kurssin sisältö on pitkälti verkon ylläpitoa ja sellasen suunnittelua. Aiheuttaa jokseenkin kyllä duunia.
Tekninen dokumentointi on periaatteessa sitä itteensä eli teknisten dokumenttien kirjottamista. Vähän tulee evtekin Suomi I-kurssin sisältö mieleen, mut tietenkin englanniks. Lisäks asia on esitetty paljon fiksummin kun Enkunkurssit ja perehtyy tietenkin syvemmälle teknisten dokumenttien olemukseen ja suunnitteluun yms. Voi kyllä olla et unohdan kaiken mitä tuola on käsitelty kun pääsen siitä eroon, duunia on melko paljon ja etenkin muiden kurssien pyöriessä aikatauluun ei periaatteessa pitäs jäädä vapaa-aikaa. Sitä vaan pitää tehä. Muuten ei huvita tehä mitään vaikka aina tuleekin sellanen syyllisyydentunne ja stressitaso kohoaa. Ikävää mut niin se mulla aina. Keväällä yks kurssi vähemmän tasantarkkaan. Sääli et tarjonta on heikohko.
Eritelläänpä vähän:
Graafisen Suunnittelun jatkokurssia vetää Walter Bruno-niminen äijä. Ehkä tiukin noista luennoitsijoista, mut ihan lepponen äijä. Kurssia käydään pitkälti keskustelemalla asioista ja tutkimalla esimerkkejä. Luentokalvot on toki perseestä, mut ajatukset jota se pistää miettimään on ihan hauskoja. En kyllä tiedä opinko asiasta mitään lisää, ehkä vähän jotain perusteita. Mut tunnit on kivoja jos niillä vaan pysyy hereillä. Aamukaheksan tunnit on aina siinä ja tässä et jaksaako niillä vaikuttaa. Harkkoja on saman verran jos vertaa EVTEK-kursseihin, mut hommaa on paljon enemmän ja kaiken se pistää dokumentoimaan. Nyt ollaan kolme harkkaa tehty ja jokasessa on aika meinannu loppua kesken. Lisäks kurssissa on tommonen Major Research Paper, johon pitäs hakea näkökulmaa, mut katotaan kuin käy.
Information Structures on ihan rehellinen tietojenkäsittelytieteen tietorakennekurssi. Käydään läpi tietorakenteita ja algoritmeja ja niiden laskennallista tehokkuutta/kompleksisuutta/mitä vittua lieneekään suomeks. Kurssia pitää Charles Hepler joka on päältä kalju, laiha, hieman kynäniska, silmälasipäinen ja puhuu niinku South Parkin Mr. Garrison mmmkay. Tietojenkäsittelytieteen ohjelma on University of Calgaryn credit-transfer-ohjelma ts. kaks ekaa vuotta käydään Mount Royalissa ja sit siirrytään tonne yliopistoon jatkamaan tutkintoa. Vois luulla et tommonen kurssi on kuivempi ku sahara mut ei. Äijä kaivaa nopeesti asiasta sen ytimen, esittää sen suht ymmärrettävästi ja osaa vielä olla melkosen huvittava. Parhaimpia läppiä ollu mm. maininta aiemmasta opiskelijasta joka ei ollu koskaan eläessään keittäny vettä. Valmiruokaa tehdessä veden oli keittäny palvelija. Ja se sattu olemaan erittäin paranoidi varkaiden suhteen. Sitten sattumalta siltä oli käyty talosta pöllimässä aseet kaapissa kun se oli ollu ulkoiluttamassa dobermannejaan. Opettaja sitten totes vaan että "... and he didn't see the irony in that."
Networks II-kurssia vetää tietojenkäsittelyosaston virkaatekevä varajohtaja Bill Paterson. Sen ryhdistä, ulkosesta olemuksesta ja etenkin valkeahkosta parrasta tulee väkisinkin mieleen Suursmurffi. Puuttuu vaan sellanen punanen pipo. Kurssin sisältö on pitkälti verkon ylläpitoa ja sellasen suunnittelua. Aiheuttaa jokseenkin kyllä duunia.
Tekninen dokumentointi on periaatteessa sitä itteensä eli teknisten dokumenttien kirjottamista. Vähän tulee evtekin Suomi I-kurssin sisältö mieleen, mut tietenkin englanniks. Lisäks asia on esitetty paljon fiksummin kun Enkunkurssit ja perehtyy tietenkin syvemmälle teknisten dokumenttien olemukseen ja suunnitteluun yms. Voi kyllä olla et unohdan kaiken mitä tuola on käsitelty kun pääsen siitä eroon, duunia on melko paljon ja etenkin muiden kurssien pyöriessä aikatauluun ei periaatteessa pitäs jäädä vapaa-aikaa. Sitä vaan pitää tehä. Muuten ei huvita tehä mitään vaikka aina tuleekin sellanen syyllisyydentunne ja stressitaso kohoaa. Ikävää mut niin se mulla aina. Keväällä yks kurssi vähemmän tasantarkkaan. Sääli et tarjonta on heikohko.
I kinda like mondays...
Lauantain loppuillan saldo oli seuraavanlainen: Sain aikaseks lähtee heittelee koripalloa tonne salinpuolelle ja Erik päätti tulla mukaan. Huomasin taas itsessäni ärsyttävän piirteen ja rupesin kouluttaa Erikkiä kun se ei osannu vaan heittää vaparia ilman et se ois ollu yliastuttu. Onneks jossain vaiheessa tajusin mitä oon tekemässä ja pidin turpani kiinni. Annoin miehen pelata miten pelaa. Himassa suihkuun ja tein kanaa meijän uskomattoman kuvottavassa paistinpannussa. En tie kauan kestän sitä enää. Se oli kai joskus teflon-pannu, tai siis vielä sillon kun kaikki neljä muutettiin tänne. Myöhemmin käväsin kattomassa meijän kerrosvalvojan kämpillä camcorder-version Sin Citystä ja uskomatonta kyllä en huomannu sitä koko leffan aikana. Huomasin kyllä et se oli kohtalaisen runsaasti pakattu, mutta Sin Cityssä nyt ei sitä väriloistoa muutenkaan oo, joten sen sai kyl katottua ihan ilman et ois kaivannu parempaakaan. Kerroin kerrosvalvojalle erinäistä faktaa Suomesta mitä se vaan halus tietää ja se pääasiassa täytti hakemusta, jolla pääsee ens keväänä Brasiliaan vapaaehtoistyöhön. Sinänsä siistiä lähteä Brasseihin, mut vapaaehtoistyöhön.. joutuu maksamaan et sinne menee tekee duunia kuukaudeks :|
Mielummin maksan matkani sinne ja elämisen ja oon vaikka vähemmän aikaa, mut kaipa toi hyväksytään työharjotteluna tms.
Myöhemmin illalla kämppis tuli repimään mut alakertaan yhen naapurin 18-vuotissynttäreille. Okei silleen ihan kiva että kutsutaan paikallisiin bileisiin, mut jostain kumman syystä en oikeen tuntenu kuuluvani joukkoon sielä. Olin kohteliaisuudesta kuitenkin kahteentoista saakka kun ne viralliset synttärit oli sunnuntain puolella. Sitten otin palan kakkua kun sellanen tyrkättiin käsiin jonkun kumman sour-apple tyylisen vodkashotin kera. Napsin ne huiviin ja hiivin vähin äänin ulos. Päästyäni hissiin kuulin että joku muukin poistu bileistä, ja sielä oli seinänaapurista Stacey. Stacey on abt. meikän pitunen ja pinkee (niinku lähes kaikki paikalliset tuntuu olevan). Hissin ovien mentyä kiinni se romahti täysin, joku urpo oli menny tokasee sille ettei kannattas syödä sitä kakkua kun se aiheuttaa pyöreyttä keskisektiolle... Tollaselle tytölle se tosiaan aiheutti melkosen kohtauksen ja jouduin taluttamaan sen kotiinsa.
Mikä vittu siinä on että pitää mennä tyttöä sanomaan lihavaks edes. Lihava tyttö tietää sen itekin ja laiha tyttö, etenkin sellanen jota kiinnostaa pysyä kondiksessa, ottaa sen varmasti itteensä ja pahimmassa tapauksessa ajautuu johonkin syömishäiriökierteeseen. Rankin kuultu anoreksiaan viittaava kommentti tilanteeseen oli kyllä "Nothing but extacy and water from now on". Pitänee varmaan käydä varmistamassa että se syö kunnolla eikä oikeesti rupee idiootiks sentään.
Eipä ilta kerenny vanhenemaan varmaan varttiakaan kun lupasin käyä alakerrassa kertomassa Staceyn kaverille että Stacey on yläkerrassa eikä tuu enää takas niin pääsen jopa hissille asti ja kyseessä oleva kaveri tulee naama kakutettuna vastaan ja ilme on ku sitruunan syöny. Räyhää mulle jotain että missä se Stacey on ja kerkeen vaan sanomaan et se on kämpillään niin mut tönästään tylysti sivuun. Sit näitä kriisejä setvitään jonkin aikaa ja saan seuraks tulleen kämppikseni avulla kummatkin rauhottumaan. Alas en minä, eikä tytötkään kyllä palaa. Mitäpä tässä voi sanoa muuta kun... teinibileet :D
Sunnuntaiaamu otettiin rennohkosti. Heräsin joskus puolenpäivän pintaan kun en osannu laittaa ipodia herättää kymmeneltä aamulla vaan pistin sen herätyksen kymmeneltä illalla. Vitun 12-tunnin kello. Vaihoin sen samantien 24-tunnin formaattiin. Sit rupes tiskivuori kyrpimään ja lattian saastasuus kanssa ja kämppis sai jostain hommattua sangon ja mopin. Täs kerrokses on vissiin yks kämppä jossa on moppi ja sanko, meillä ei oo mut en periaatteesta lähe ostaa sitä ku tiedän etten saa sitä kuskattua himaan ja noi muut pystys siihen. Meijän kämppä on myös ainoo kämppä koko kerroksessa jossa ei oo haisevia roskia, nyt alkaa olee käytävälläkin kumma roskien haju ja se mua ihmetyttää. Tiskasin ne tiskit pois alta ja sit imureerasin ja pesin lattiat täältä. Omaa huonetta en osaa oikeen pistää järjestykseen, mut kyl se täs tulee joku päivä. Ton rääkin jälkeen olikin vuorossa vaan lepoa ja koulujuttuja (mitä en tietenkään saanu aikaseks).
Maanantaina mulla oli kaheltatoista yks luento ja sen jälkeen menin tonne ISSP-toimistolle hengaamaan. Sielä oli Peer Support Center/Safewalk-jengi häröömässä ja istuskelin sielä pääasiassa koko päivän tekemättä mitään järkevää. Puhuttiin kaikkea epäolennaista ja muutama tyyppi pelas Shakkia. Söin Teriyaki-kanaa Edo Japanista ja se on melko bulkkisafkan makusta, taidan ruveta välttämään kun ei se mössö oo hintansa arvosta. Tohon ISSP/PSC/Safewalk-vapaaehtoisporukkaan kuuluu sellasia mukavia tyyppejä, joiden kanssa on suht rento hengata, kaikki on aitoja eikä esitä mitään roolia niinku moni muu tuntuu tekevän. Niistä myöhemmin vaik oma entrynsä kun tutustuu jengiin vähän paremmin. Maanantai on mukava päivä kun on tosiaan yks luento, saa nukkua tarpeeks ja tiistaina harvemmin on mitään dediksiäkään. Huomenna tiedän et hukun duuniin, niin se vaan menee.
Mielummin maksan matkani sinne ja elämisen ja oon vaikka vähemmän aikaa, mut kaipa toi hyväksytään työharjotteluna tms.
Myöhemmin illalla kämppis tuli repimään mut alakertaan yhen naapurin 18-vuotissynttäreille. Okei silleen ihan kiva että kutsutaan paikallisiin bileisiin, mut jostain kumman syystä en oikeen tuntenu kuuluvani joukkoon sielä. Olin kohteliaisuudesta kuitenkin kahteentoista saakka kun ne viralliset synttärit oli sunnuntain puolella. Sitten otin palan kakkua kun sellanen tyrkättiin käsiin jonkun kumman sour-apple tyylisen vodkashotin kera. Napsin ne huiviin ja hiivin vähin äänin ulos. Päästyäni hissiin kuulin että joku muukin poistu bileistä, ja sielä oli seinänaapurista Stacey. Stacey on abt. meikän pitunen ja pinkee (niinku lähes kaikki paikalliset tuntuu olevan). Hissin ovien mentyä kiinni se romahti täysin, joku urpo oli menny tokasee sille ettei kannattas syödä sitä kakkua kun se aiheuttaa pyöreyttä keskisektiolle... Tollaselle tytölle se tosiaan aiheutti melkosen kohtauksen ja jouduin taluttamaan sen kotiinsa.
Mikä vittu siinä on että pitää mennä tyttöä sanomaan lihavaks edes. Lihava tyttö tietää sen itekin ja laiha tyttö, etenkin sellanen jota kiinnostaa pysyä kondiksessa, ottaa sen varmasti itteensä ja pahimmassa tapauksessa ajautuu johonkin syömishäiriökierteeseen. Rankin kuultu anoreksiaan viittaava kommentti tilanteeseen oli kyllä "Nothing but extacy and water from now on". Pitänee varmaan käydä varmistamassa että se syö kunnolla eikä oikeesti rupee idiootiks sentään.
Eipä ilta kerenny vanhenemaan varmaan varttiakaan kun lupasin käyä alakerrassa kertomassa Staceyn kaverille että Stacey on yläkerrassa eikä tuu enää takas niin pääsen jopa hissille asti ja kyseessä oleva kaveri tulee naama kakutettuna vastaan ja ilme on ku sitruunan syöny. Räyhää mulle jotain että missä se Stacey on ja kerkeen vaan sanomaan et se on kämpillään niin mut tönästään tylysti sivuun. Sit näitä kriisejä setvitään jonkin aikaa ja saan seuraks tulleen kämppikseni avulla kummatkin rauhottumaan. Alas en minä, eikä tytötkään kyllä palaa. Mitäpä tässä voi sanoa muuta kun... teinibileet :D
Sunnuntaiaamu otettiin rennohkosti. Heräsin joskus puolenpäivän pintaan kun en osannu laittaa ipodia herättää kymmeneltä aamulla vaan pistin sen herätyksen kymmeneltä illalla. Vitun 12-tunnin kello. Vaihoin sen samantien 24-tunnin formaattiin. Sit rupes tiskivuori kyrpimään ja lattian saastasuus kanssa ja kämppis sai jostain hommattua sangon ja mopin. Täs kerrokses on vissiin yks kämppä jossa on moppi ja sanko, meillä ei oo mut en periaatteesta lähe ostaa sitä ku tiedän etten saa sitä kuskattua himaan ja noi muut pystys siihen. Meijän kämppä on myös ainoo kämppä koko kerroksessa jossa ei oo haisevia roskia, nyt alkaa olee käytävälläkin kumma roskien haju ja se mua ihmetyttää. Tiskasin ne tiskit pois alta ja sit imureerasin ja pesin lattiat täältä. Omaa huonetta en osaa oikeen pistää järjestykseen, mut kyl se täs tulee joku päivä. Ton rääkin jälkeen olikin vuorossa vaan lepoa ja koulujuttuja (mitä en tietenkään saanu aikaseks).
Maanantaina mulla oli kaheltatoista yks luento ja sen jälkeen menin tonne ISSP-toimistolle hengaamaan. Sielä oli Peer Support Center/Safewalk-jengi häröömässä ja istuskelin sielä pääasiassa koko päivän tekemättä mitään järkevää. Puhuttiin kaikkea epäolennaista ja muutama tyyppi pelas Shakkia. Söin Teriyaki-kanaa Edo Japanista ja se on melko bulkkisafkan makusta, taidan ruveta välttämään kun ei se mössö oo hintansa arvosta. Tohon ISSP/PSC/Safewalk-vapaaehtoisporukkaan kuuluu sellasia mukavia tyyppejä, joiden kanssa on suht rento hengata, kaikki on aitoja eikä esitä mitään roolia niinku moni muu tuntuu tekevän. Niistä myöhemmin vaik oma entrynsä kun tutustuu jengiin vähän paremmin. Maanantai on mukava päivä kun on tosiaan yks luento, saa nukkua tarpeeks ja tiistaina harvemmin on mitään dediksiäkään. Huomenna tiedän et hukun duuniin, niin se vaan menee.
6.11.05
Pancake Breakfast
Kun vihdoin joskus puol yhen aikaan pääsin ylös, oli sellanen fiilis et pitää saada kunnon aamiainen. Lähettiin Nellies Cosmic Cafeen josta 17th avenuelle syömään. Sieltä irtos aito pohjoisamerikkalainen Blueberry Pancake-breakfast. En tiedä mistä johtu mutta jostain kumman syystä mulle tuli niiden jättimäisten mustikoiden mausta mökkisauna mieleen. Tuli kyllä iso hinku päästä saunaan.
Löysin tuolta yhden Pentaxia edustavan kameraliikkeen, siellä sanoivat et ton kameran korjaus kestää 3-8 viikkoa ja todennäkösimmin hintaa tulee 125 dollaria eli reilu yheksänkybää. Ei huvita maksaa tommosia summia. Tossa lähempänä on kamerakorjausliike, mut se ei ollu auki niin ei päässy tänään käväsemään.
Löysin tuolta yhden Pentaxia edustavan kameraliikkeen, siellä sanoivat et ton kameran korjaus kestää 3-8 viikkoa ja todennäkösimmin hintaa tulee 125 dollaria eli reilu yheksänkybää. Ei huvita maksaa tommosia summia. Tossa lähempänä on kamerakorjausliike, mut se ei ollu auki niin ei päässy tänään käväsemään.
5.11.05
Oh Canada, like any one would say
Lupasin alottaa blogin kunhan saan itelleni oman koneen. No kone on pyöriny tässä jo muutaman viikon, joten pakko se kai on. Kuvittelin kokoajan, että mulla ois ollu aikaa oman pienen blogisivuston kyhäämiseen. Mut ehei, saamattomuus näytti taas kyntensä. Tässä sitä ollaan; blogspottiin oli turvauduttava.
Täytyy sanoa, ettei tätä vieläkään ois syntyny ilman Erik Lydenin mainiota blogia. Ekillä on mitä parahin tyyli kirjottaa mun mielestä. Sitä lueskeltuani tuli mieleen että varmaan olis viimein pistettävä blogi pystyyn tästä vaihtokokemuksesta. Mulla on muutama sivu kirjotettuna paperille jotka rustaan kyllä tänne takautuvasti. Katotaan kuinka aktiivinen blogaaja mä olenkaan. Kuvia tulee hyvin rajottuneesti, rikoin kamerani ekalla viikolla täällä ja vieläkään en oo saanu aikaseks viiä sitä korjaajalle. Pääasiassa siks kun ei yhtään osaa arvata paljon tommosen pentaxin korjaaminen nykypäivänä maksaa. Vika on siinä ettei se enää suostu kelaamaan rullaa (jumissa tai jotain), lisäks valotusmittarin säätö oli rikki jo kun sain ton mut nyt se pyörii vaan tyhjää ja siks myös suljinajan säätäminen on äärimmäisen hankalaa.
Kanada on kyllä melkonen maa, lääniä riittäs vaikka mihin härväämiseen ja mitä mä teen? Vietän aikani koulussa ja kämpillä, ihan kun oisin Suomessa, ainoo että kaikki puhuu englantia. Aika vaan kuluu luvattoman nopiasti ja dedikset hyökkäilee päälle niin et iskeepi paniikki. Pitäs kai vähän ryhdistäytyä,
Täytyy sanoa, ettei tätä vieläkään ois syntyny ilman Erik Lydenin mainiota blogia. Ekillä on mitä parahin tyyli kirjottaa mun mielestä. Sitä lueskeltuani tuli mieleen että varmaan olis viimein pistettävä blogi pystyyn tästä vaihtokokemuksesta. Mulla on muutama sivu kirjotettuna paperille jotka rustaan kyllä tänne takautuvasti. Katotaan kuinka aktiivinen blogaaja mä olenkaan. Kuvia tulee hyvin rajottuneesti, rikoin kamerani ekalla viikolla täällä ja vieläkään en oo saanu aikaseks viiä sitä korjaajalle. Pääasiassa siks kun ei yhtään osaa arvata paljon tommosen pentaxin korjaaminen nykypäivänä maksaa. Vika on siinä ettei se enää suostu kelaamaan rullaa (jumissa tai jotain), lisäks valotusmittarin säätö oli rikki jo kun sain ton mut nyt se pyörii vaan tyhjää ja siks myös suljinajan säätäminen on äärimmäisen hankalaa.
Kanada on kyllä melkonen maa, lääniä riittäs vaikka mihin härväämiseen ja mitä mä teen? Vietän aikani koulussa ja kämpillä, ihan kun oisin Suomessa, ainoo että kaikki puhuu englantia. Aika vaan kuluu luvattoman nopiasti ja dedikset hyökkäilee päälle niin et iskeepi paniikki. Pitäs kai vähän ryhdistäytyä,
25.9.05
Random Update
Lisää C. Hepleriä, se on vaan hämmentävä äijä sen vaateparsi on pitkälti sellasia psykedeelisen värisiä "LSD-visio"-paitoja. Ja päivän aiheessa tuli puheeks liian pikkutarkaks/pitkälle menemisestä. Analogia oli seuraavanlainen: Ei siinä mitään jos vähän blossia polttelee, mut sensijaan jos on "tarjolla hyvät herskat" niin sit mennään jo liian pitkälle. Sitten se selitti myös jostain kirjasta jossa puhuttiin Grateful Dead-keikasta vuonna -99, jolla Charlie ite oli ollu ja siinä kirjassa yks fakta jonka se ois voinu varmistaa todeks oli väärin, eli keikan avausraita. Greatful Dead kun kuulemma oli sellanen bändi et jokanen keikka vedettiin erilaisella setillä.
Torstaina tuli nähtyä Pendulum. Tuuttaus oli aidosti vähemmän wobblea ja enemmän neuroa kun kotimaan klubeilla kun niillä pääs käymään, mut liquidista ei koko illan aikana ollu tietoakaan. Pendulumin sedät ite pisteli pääasiassa omia hittejään, mut kyl sinnekin sekaan muutama neuroralli tipahti. Paikallisista deejiistä yks teki säväyksen ja se tuuppas mulle mix-cd:n illan aikana myöhemmin kun jauhoin sen kanssa jotain hämärää.
Carson Daly-Showssa oli maailman rumin koira joka lähinnä näytti siltä Braindead-leffan rotalta. Koiran nimi oli Sam ja se oli sokee, epämuodostunu ja suoraan sanottuna melko pelottava. Omistajan mukaan harmiton, joskin törmäili paljon seiniin.
Torstaina tuli nähtyä Pendulum. Tuuttaus oli aidosti vähemmän wobblea ja enemmän neuroa kun kotimaan klubeilla kun niillä pääs käymään, mut liquidista ei koko illan aikana ollu tietoakaan. Pendulumin sedät ite pisteli pääasiassa omia hittejään, mut kyl sinnekin sekaan muutama neuroralli tipahti. Paikallisista deejiistä yks teki säväyksen ja se tuuppas mulle mix-cd:n illan aikana myöhemmin kun jauhoin sen kanssa jotain hämärää.
Carson Daly-Showssa oli maailman rumin koira joka lähinnä näytti siltä Braindead-leffan rotalta. Koiran nimi oli Sam ja se oli sokee, epämuodostunu ja suoraan sanottuna melko pelottava. Omistajan mukaan harmiton, joskin törmäili paljon seiniin.
8.9.05
Those Cooky Canadians
Himaan päästyäni kämppiksillä oli taas suunnitteilla baari-ilta. Outlaws tms. oli se mesta mihin jengi oli suuntaamassa. Passasin sen ajatuksen samantien ja tein kotitehtäviä lähinnä. Hengattiin olkkarissa, kun Pepper pamahtaa sisään iha rehellisessä kännissä. Olivat olleet jossain lähibaarissa häppärillä kavereidensa kera ja jäbät oli päätyny paukuttaa 4 stobee ja 10 shottia per naama pariin tuntiin. Pepper sai päähänsä että pitäs lähteä porukalla viuhahtamaan ympäri rakennusta, mut yllättäen muut ei oikeen ollu messissä. ("Let's go Streaking! c'mon you guys It's going to be fun. Streaking, now.. c'mon!") Lopulta se sit viuhahti yksin naapurin Joni-tytölle ja sen jälkeen vaati sitä näyttämään tissejään (varmaan pari tuntia) kun se oli kerta nähny Pepperin pippelin.
Baarin sijaan tuli sitten mentyä lopulta rec-centteriin uimahalliin kun en vaan vastuuntunnosta viittiny päästää kämppistä tehonaamoissa uimaan. Se oli myös himassa imaillu 7 bisseä (5%, 341ml), joista neljä shotgunina eli kurkku auki ja nopeesti huiviin. Pari skaballa tuopista naamaan ja yhen muutenvaan. Silti se pysty skarppaamaan ittensä uimahalliin sisään, eikä ees uimavalvojat tajunnu mitään vaikka siellä on ehdottomasti kielletty ettei kännissä saa heilua altaalla. Hulluja noi kanadalaiset.
P.S. Vittu mikä tennismatsi U.S. Openin semi?finaalissa Agassi vs. Blake. On muutenkin tullu seurattua yllättävän paljon urheilua täällä, mut kuulunee asiaan...
Baarin sijaan tuli sitten mentyä lopulta rec-centteriin uimahalliin kun en vaan vastuuntunnosta viittiny päästää kämppistä tehonaamoissa uimaan. Se oli myös himassa imaillu 7 bisseä (5%, 341ml), joista neljä shotgunina eli kurkku auki ja nopeesti huiviin. Pari skaballa tuopista naamaan ja yhen muutenvaan. Silti se pysty skarppaamaan ittensä uimahalliin sisään, eikä ees uimavalvojat tajunnu mitään vaikka siellä on ehdottomasti kielletty ettei kännissä saa heilua altaalla. Hulluja noi kanadalaiset.
P.S. Vittu mikä tennismatsi U.S. Openin semi?finaalissa Agassi vs. Blake. On muutenkin tullu seurattua yllättävän paljon urheilua täällä, mut kuulunee asiaan...
5.9.05
Sunday before Labor Day
Noniin, toimintaa. Aamulla selvis et täällä on kaupat sunnuntaisinkin auki ihan normaalisti. Mentiin Erikin kanssa ettii Safeway-supermarkettia jostain tästä läheltä. Napattiin dösä numero 20 kun meille sanottiin et sillä kannattaa kulkea ja istuttiin siinä abt. 25 minsaa kunnes tajuttiin että oltiin jo ohitettu reteesti yliopisto ja oltiin jossain vitun Brentwoodissa. Sielä oli kyllä Safeway mut se oli kohtuu perseestä. Kun vihdoin viimein päästiin takas (bussilla tietenkin) niin kämppis, Alex valitteli et se ois halunnu messiin. Eipä siinä, paluumatkalla olin hokannu lähemmän Safewayn 5 minsan bussimatkan päästä kämpiltä. Tuli sitten tuhlattua vielä lisää rahaa kauppaan. Safkaa tehdessäni oli lähellä ettei se palanu pohjaan kun noi levyt tai mitkälie kierteet lämpenee ihan tuhottomasti jos on vähänkin paskemmat kipot ja kattilat. Ostin mautonta soijaa ja melassia kun luulin siirapiks, no vituikshan se meni.
Illemmalla päätettiin lähteä kattomaan keskustaa hitusen ja otettiin se sama kakskybänen ja puskettiin sinne samaiseen vitun brentwoodiin jossa oltiin aamupäivällä käyty kun ei vaan osattu. Alexin piti tavata jotain kavereitaan jotka oli kotosin Ontariosta, mistä se itekin on, mut ne teki oharit joten otettiin C-juna keskustaan. Mentiin ekaan baariin mikä siitä junapysäkiltä näky. Se oli Sandman-hotellin kakkoskerroksen baari nimeltään M Bar. Ei ihan vastannu Stadin MBaria, soittivat lähinnä perus poprokkia ja tarjoilija rupes kyräilee kun mulla oli suomalainen ajokortti eikä passia mukana laisin. Paluumatkalla iski YTV-arvostus, kun venailtiin dösää parikyt minsaa. Joku tuli meille sit toteemaan ettei tähänaikaan kulje enää mitään dösiä. Kakskyt yli vitun yheksän!!! Napattiin sitten taksi, jossa sellanen abt. viiskybänen intialainen taksikuski kuunteli raggajunkkaa ja naputteli rattia tahdissa. Kämppikset lähti pajauttamaan kulman taa ja meikä hipsi sisään kattomaan jotain hämärää ohjelmaa, jossa kilpailijoita höiritään kummallisin keinoin kun niiltä kysytään kysymyksiä. Kuten kilpailija gyroskooppiin ja kysymään tai lajina itessään alaston-kottikärrykävely. (En kyllä muista nähneeni ohjelmaa toiste toim. huom.)
Illemmalla päätettiin lähteä kattomaan keskustaa hitusen ja otettiin se sama kakskybänen ja puskettiin sinne samaiseen vitun brentwoodiin jossa oltiin aamupäivällä käyty kun ei vaan osattu. Alexin piti tavata jotain kavereitaan jotka oli kotosin Ontariosta, mistä se itekin on, mut ne teki oharit joten otettiin C-juna keskustaan. Mentiin ekaan baariin mikä siitä junapysäkiltä näky. Se oli Sandman-hotellin kakkoskerroksen baari nimeltään M Bar. Ei ihan vastannu Stadin MBaria, soittivat lähinnä perus poprokkia ja tarjoilija rupes kyräilee kun mulla oli suomalainen ajokortti eikä passia mukana laisin. Paluumatkalla iski YTV-arvostus, kun venailtiin dösää parikyt minsaa. Joku tuli meille sit toteemaan ettei tähänaikaan kulje enää mitään dösiä. Kakskyt yli vitun yheksän!!! Napattiin sitten taksi, jossa sellanen abt. viiskybänen intialainen taksikuski kuunteli raggajunkkaa ja naputteli rattia tahdissa. Kämppikset lähti pajauttamaan kulman taa ja meikä hipsi sisään kattomaan jotain hämärää ohjelmaa, jossa kilpailijoita höiritään kummallisin keinoin kun niiltä kysytään kysymyksiä. Kuten kilpailija gyroskooppiin ja kysymään tai lajina itessään alaston-kottikärrykävely. (En kyllä muista nähneeni ohjelmaa toiste toim. huom.)
4.9.05
Totaalinaamat
Käynti Chinook Mallissa vei abt. koko päivän ja illalla oli jonkinsortin bilettä ilmassa. Tässä on tullu siihen tulokseen ettei kanadalainen bulkkibisse oo kovin kummosta ja kämppiksen Coors-light on ihan karmeeta kuraa :X
Kierreltiin ilta residencessä bileitä ja illalla tuli lähtö Backalley-nimiseen baariin (jota crack alleyks tituleerataan eikä suotta vessassa oli pari tyyppiä piikkien kera, jota tuli sit poket raahaa pois aika hätäseen). Sisääntullessa oli isohko pettymys kun siellä soi Eiffel-65 tms. paska, mut illan kasvaessa kaikkea väliltä Metallica-SOAD + pakolliset kantrihitit puskasta. Tuli kipattua turhan paljon turhan nopeesti ja kun kämppikset vielä tarjos viskipaukkuja ni lauantai oli pitkälti sinetöity. Ylös pääsin just ja just kolmelta, tai lähinnä uskalsin nousta sillon, ja joskus ysin aikaan illasta tuntu siltä et uskaltaa syödä.
Kierreltiin ilta residencessä bileitä ja illalla tuli lähtö Backalley-nimiseen baariin (jota crack alleyks tituleerataan eikä suotta vessassa oli pari tyyppiä piikkien kera, jota tuli sit poket raahaa pois aika hätäseen). Sisääntullessa oli isohko pettymys kun siellä soi Eiffel-65 tms. paska, mut illan kasvaessa kaikkea väliltä Metallica-SOAD + pakolliset kantrihitit puskasta. Tuli kipattua turhan paljon turhan nopeesti ja kun kämppikset vielä tarjos viskipaukkuja ni lauantai oli pitkälti sinetöity. Ylös pääsin just ja just kolmelta, tai lähinnä uskalsin nousta sillon, ja joskus ysin aikaan illasta tuntu siltä et uskaltaa syödä.
1.9.05
Ekan viikon tunnelmia
Kämppään MRC Residenceen saapuminen oli hauskaa. Tultiin paikalle Lincolnilla ja vastassa oli Residence Life Coordinatorit Tim ja Tash. Jonkinasteisen säädön jälkeen saatiin avaimet, mut kuitenkin melko kivuttomasti ja nopeesti. Mun huoneesta puuttu se luvattu startteripaketti, tietysti, mut pari RA:ta (Residence Advisoria) toi sentään huovan, tyynyn ja lakanat. Selasin kaikki 56 kanavaa eikä YHTÄÄN tekstaritsättiä tullu telkkarista, kiitos siitä Kanada!!! Tosin mainoksia sit tuliki, koko tekstaritsättien liikevaihdon edestä. En usko että siihen tulee tottumaan ikinä. (No kyl sitä pystyy nykyään kattoo mut vituttaa ne silti - toim. huom. 5.11. )
Kämppä on melkosen jees. Neljä huonetta ja olohuone-keittiö-kombo-härveli, jossa on soffa, nojatuoli ja se telkkari. Keittiössä on mikro ja jääkaappipakastin, isohko hella ja kaappitilaa. Selkeesti melkosen varakas koulu. Kämpässä on kaks vessaa eli 2 asukasta jakaa yhen vessan, vitun jees verrattuna HOAS-lääviin. Huoneessa ei oo juur kaappeja mut erillinen vaatehuone löytyy.
Kämppikset on ihan asiallisia. Kolme kämppistä, joista 2 ilmaantu vasta tiistai-iltana. Eka jäbä kämpässä oli Shane. Yleensä hengaa omassa huoneessaan. Alex ja Shaun tuli sit myöhemmin ja vaikka onkin sellasia lätkäjätkiä ni osaavat olla yllättävän rentoja ja asiallisia. Vika on siinä et ne on kaikki vasta collegen alottavia eli ikää on 19 joka jampalla, joten dokausintoa riittää, ensimmäinen asia mitä jääkaappiin meni oli kaks koppaa kaljaa. Naapurissa asustaa Joni ja Stacey + Alicia jota ei paljoo oo näkyny vielä. Tytöt hengaa meijän kämpillä ja noi kämppikset koettaa vonkaa epätoivosesti. Staceylla on kyl dekit kotopuolessaan, mut kun se on jostain Yukonin takamailta ni se ei niitä tänne saa millään :(
Elektroninen musa on muuten kyl tolta porukalta ihan hukassa. Kaikki eurodancesta futujatsiin on teknoa...
Kooulussa jo ekoilla tunneilla huomas et hommaa tulee olemaan ihan vitusti Graffakurssi on vähän julkasutekniikan kertausta ja jatkoa graaf. suunnittelulle, sit se opettaja sai idean et kirjottelen jonkun esityksen eurooppalaisesta graafisesta suunnittelusta. Tietorakennekurssi tulee olee just sitä iteensä. Harjotteet väsätään onneks javalla. Opettaja on EHTA kynäniska, jolta tippu kyl helmeä nörttihuumoria. Sääli etten tajunnu kirjottaa mitään ylös. Networks tulee olee ihan perus admin/design kurssi, eli ihan kiinnostava juttu sinänsä.
Kämppä on melkosen jees. Neljä huonetta ja olohuone-keittiö-kombo-härveli, jossa on soffa, nojatuoli ja se telkkari. Keittiössä on mikro ja jääkaappipakastin, isohko hella ja kaappitilaa. Selkeesti melkosen varakas koulu. Kämpässä on kaks vessaa eli 2 asukasta jakaa yhen vessan, vitun jees verrattuna HOAS-lääviin. Huoneessa ei oo juur kaappeja mut erillinen vaatehuone löytyy.
Kämppikset on ihan asiallisia. Kolme kämppistä, joista 2 ilmaantu vasta tiistai-iltana. Eka jäbä kämpässä oli Shane. Yleensä hengaa omassa huoneessaan. Alex ja Shaun tuli sit myöhemmin ja vaikka onkin sellasia lätkäjätkiä ni osaavat olla yllättävän rentoja ja asiallisia. Vika on siinä et ne on kaikki vasta collegen alottavia eli ikää on 19 joka jampalla, joten dokausintoa riittää, ensimmäinen asia mitä jääkaappiin meni oli kaks koppaa kaljaa. Naapurissa asustaa Joni ja Stacey + Alicia jota ei paljoo oo näkyny vielä. Tytöt hengaa meijän kämpillä ja noi kämppikset koettaa vonkaa epätoivosesti. Staceylla on kyl dekit kotopuolessaan, mut kun se on jostain Yukonin takamailta ni se ei niitä tänne saa millään :(
Elektroninen musa on muuten kyl tolta porukalta ihan hukassa. Kaikki eurodancesta futujatsiin on teknoa...
Kooulussa jo ekoilla tunneilla huomas et hommaa tulee olemaan ihan vitusti Graffakurssi on vähän julkasutekniikan kertausta ja jatkoa graaf. suunnittelulle, sit se opettaja sai idean et kirjottelen jonkun esityksen eurooppalaisesta graafisesta suunnittelusta. Tietorakennekurssi tulee olee just sitä iteensä. Harjotteet väsätään onneks javalla. Opettaja on EHTA kynäniska, jolta tippu kyl helmeä nörttihuumoria. Sääli etten tajunnu kirjottaa mitään ylös. Networks tulee olee ihan perus admin/design kurssi, eli ihan kiinnostava juttu sinänsä.
Subscribe to:
Posts (Atom)