Oh Canada, like any one would say

Lupasin alottaa blogin kunhan saan itelleni oman koneen. No kone on pyöriny tässä jo muutaman viikon, joten pakko se kai on. Kuvittelin kokoajan, että mulla ois ollu aikaa oman pienen blogisivuston kyhäämiseen. Mut ehei, saamattomuus näytti taas kyntensä. Tässä sitä ollaan; blogspottiin oli turvauduttava.

Täytyy sanoa, ettei tätä vieläkään ois syntyny ilman Erik Lydenin mainiota blogia. Ekillä on mitä parahin tyyli kirjottaa mun mielestä. Sitä lueskeltuani tuli mieleen että varmaan olis viimein pistettävä blogi pystyyn tästä vaihtokokemuksesta. Mulla on muutama sivu kirjotettuna paperille jotka rustaan kyllä tänne takautuvasti. Katotaan kuinka aktiivinen blogaaja mä olenkaan. Kuvia tulee hyvin rajottuneesti, rikoin kamerani ekalla viikolla täällä ja vieläkään en oo saanu aikaseks viiä sitä korjaajalle. Pääasiassa siks kun ei yhtään osaa arvata paljon tommosen pentaxin korjaaminen nykypäivänä maksaa. Vika on siinä ettei se enää suostu kelaamaan rullaa (jumissa tai jotain), lisäks valotusmittarin säätö oli rikki jo kun sain ton mut nyt se pyörii vaan tyhjää ja siks myös suljinajan säätäminen on äärimmäisen hankalaa.

Kanada on kyllä melkonen maa, lääniä riittäs vaikka mihin härväämiseen ja mitä mä teen? Vietän aikani koulussa ja kämpillä, ihan kun oisin Suomessa, ainoo että kaikki puhuu englantia. Aika vaan kuluu luvattoman nopiasti ja dedikset hyökkäilee päälle niin et iskeepi paniikki. Pitäs kai vähän ryhdistäytyä,